Aamulla pirteänä (!) ylös seiskan aikaan ja valmistautumaan meitin juhlavastaanottoon DSI:ssä. Hypättiin meitin jumalattoman hienoon bussiin ja aloitettiin matkanteko:

Perillä meitä odotti joukko juhlapukuun pukeutuneita paikallisia hoitsuopiskelijaneitosia-ja äijiä:

Meidät saateltiin isoon auditorioon ja laitettiin takapenkeille odottamaan juhlien alkua. Jo tässä vaiheessa meitä valokuvattiin ja supina ja sipinä oli vallan mahdotonta. Tunnin päästä tästä alkoi seremonia. Meillä jokaisella oli oma saattaja, joka ohjasi meidät auditorion eturiviin. Itselläni oli hemaiseva naisopiskelija :-) Taustalla soi Maija Vilkkumaa(!) ja kynttiläsaattue oli auditorion edessä ja sivuilla. Oli aika jännä fiilis.

Tässä vaiheessa alkoi erilaisten tervetulo-ja kiitospuheiden sekä musiikkiesitysten tulva. Myös me esittelimme itsemme auditorion edessä. Hyvinhän se englanti tuntui taipuvan..loppujen lopuksi. Me saimme myös perinteisen tervetulotoivotuksen, eli kaulaamme laitettiin lei ja otsaamme maalattiin se kuuluisa piste, eli kastimerkki, joka meille merkitsi tänään ylintä kastia:

Tilaisuuden loputtua meidät saateltiin ruokasaliin, jossa saimme kookosleivoksen ja paikallista uppopaistettua vegeleivosta. Tässä siirtymävaiheessa juttelin paljon saattajani kanssa (siis sen nätin neidon), ja täytyy myöntää, että oli aika mielenkiintoista. Tämä sama neito teki lähes kaiken puolestani ruokatilaisuudessa, eli toimitti safkat ja juomat lähes suoraan käteen. Kun sain syötyä, niin alkoi vasta varsinainen show. Olin varmaan viidessäkymmenessä eri valokuvassa, koska koko ajan tuli paikallisia opiskelijoita pyytämään ryhmäkuvaa. Samoin kättelin varmaan kanssa about viittäkytä ihmistä, koska hirveä määrä opiskelijoita halusi tulla juttelemaan ja esittäytymään. Tältä varmaan tuntuu rocktähdiltä :-)

Lukemattomien kuvien ja ryhmäkuvien jälkeen pääsimme tutustumaan paikallisiin luokkiin ja tiloihin:

Tilat olivat mielestäni paremmin suunniteltu kuin Suomessa, koska tietyille aineille oli selkeästi oma luokkansa. Luokkien varustetaso oli heikompi kuin Suomessa. Keskustelimme myös paikallisten pomojen kanssa, ja he lupasivat yrittää toteuttaa jokaisen toiveemme. He myös lupasivat ilmaisen sairaalahoidon tarvittaessa.

Kokonaisuutena päivä oli sykähdyttävä ja oli aivan huikeaa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja heidän kulttuuriinsa. Tämä oli myös historiallinen päivä heille, koska olimme ymmärtääkseni ensimmäiset vaihto-oppilaat sairaanhoitajainstituutissa. Se työmäärä minkä jengi oli käyttänyt valmisteluihin oli mieletön. Tällaista ei voi tapahtua Suomessa, valitettavasti.