Aamulla tuli heräiltyä puoli kuuden aikoihin järkyttävään korvakipuun. Koko eilisen illan oli poskionteloita jomottanu ja limaa valutellu. Pari särkylääkettä naamaan ja töihin. "Yllättäen" bussi oli tunnin myöhässä. Nimhansissa tein muistiinpanoja laitoksesta about kolme tuntia sekä tutustuin Bangaloren päihdehoitokertomukseen. Mun professori tuli vielä höpöttelemään työvuoron lopuksi talon tavoista ja työvuoroista. Se saamerin korvakipu alkoi taas puolenpäivän aikoihin ja heti kun pääsin meitin bussille, niin sain pari särkylääkettä opiskelijatoverilta. Iltasella lähdettiin poikien kanssa syömään ja aateltiin samalla poiketa apoteekissa kokeilemassa josko saisi antibiootteja ilman reseptiä. Ja hienostihan niitä sai. Viikon kuuri amoksilliinia maksoi 2,5 euroa.

Päivän aikana selvisi ihan mielenkiintoisia asioita Nimhansista ja Intialaisesta kulttuurista:

- Nimhansissa on luonnonlääketieteelle oma rakennuksensa. Täytyy varmaan käydä tutustumassa.

- Jos sairaalassa kuolee potilas, niin omaisilla on tunti aikaa hakea hänet pois esim. taksilla. Tämän jälkeen hänet siirretään kylmiöön. Jos potilas kuolee epätyypillisissä olosuhteissa, niin hänet siirretään automaattisesti kylmiöön ja tutkittavaksi.

Nimhansissa on tällä hetkellä n. 300 hoitsua.Uusia on 120. Näille uusille on tehty tasokoe sekä tiedoissa että kädentaidoissa. Tämän jälkeen he käyvät Nimhansia koskevilla luennoilla muutaman kuukauden. Näin he oppivat talon tavoille ja hoidon laatu pysyy korkeana.