Tänään päivä alkoi normaaleilla aamuvenyttelyillä ja joogalla, siis duunipaikassa. Kymmenen aikoihin lähdin tutustumaan Ayurveda-keskukseen. Ayurveda on siis maailman vanhin lääketiede, josta kaikki muut lääketieteet ovat saaneet alkunsa. Jututin kyseisen tieteenalan lääkäriä ja sain häneltä hyvää tietoa. Kävin myös tsekkaan keskuksen yrttiviljelmiä sekä katsomassa hierontahoitoja. Hierontahoito oli aika jännää seurattavaa. Pöydällä makasi about 70-v vanha patu, jonka pään yläpuolella roikkui ruukku kuumennettua yrttiöljyä. Tästä yrttiöljysekoituksesta lähti mieltä rentouttava tuoksu. Samaan aikaan ayurveda-hoitaja hieroi rivakasti ukon rintakehää ja käsiä. Potilas sai öljyhierontahoitoa Parkinsonin tautiin. Viereisellä pöydällä samantyylistä hoitoa sai n. 10-vuotias poika, joka sairasti lihasatrofiaa. Pistän jossain vaiheessa isomman paketin tuosta Ayurvedasta tänne blogiin, koska tää on aika kiinnostava aihe.

Paikallisia lehtiä on tullut lueskeltua ja peräkkäisinä päivinä oli pari alaa koskettavaa aihetta. Toisessa haukuttiin sairaaloiden kanttiinien ja keittiöiden järkyttävää tasoa. Kanttiinit ovat täynnä roskaruokaa ja sairaalaruoan seasta löytyy torakan jalkoja ja rotan häntiä. Nam.

Toisessa jutussa käsiteltiin sairaaloiden paloturvallisuutta, tai siis sen puuttumista, koska vähän aika sitten oli neljä lasta palanut kuoliaaksi eräässä sairaalassa, koska sammuttimia ei ollut osastolla.

Töissä on ollut kyllä ihan hauskaa. Sinänsä jännää olla ainoa länkkäri koko sairaalan alueella. Huomio on taattu. Koko ajan on seuraa tarjolla ja aika paljon sitä tulee sh-opiskelijoiden kanssa höpöteltyäkin. Myös potilaiden kanssa kommunikointi on todellinen haaste. Ensin täytyy saavuttaa heidän luottamuksensa ja olla tosi avoin, että he uskaltavat tulla juttelemaan. Tähän mennessä taktiikka on toiminut erinomaisesti.