Tänään oli hieno päivä. Opettajamme ei päässyt lähtemään mukaamme DON BOSCO Summanahalli kuntoutuskeskukseen, joten me aktiiviset sairaanhoitajaopiskelijat tilasimme itsellemme kuskin ja auton koko päiväksi hintaan 3,5 e henkilö. Kävimme BOSCO Manen kautta hakemassa meille saattajan, Veli Josephin. Ajoimme siis kaupungin nurkille ja oli taas vaihteeksi hienoa nähdä maaseutua.

Perille päästyämme menimme kuokkimaan erään työntekijän synttärijuhliin ja saimme maistaa kakkuakin. Kuntoutuskeskuksessa opetetaan erilaisia kädentaitoja katulapsille. Näihin kuuluu mm. kirjojen nidotus, moottorin korjaukset, kutominen yms. Kävimme tutustumassa jokaiseen työpisteeseen.

Tämän jälkeen kävelimme koululle, jossa suurin osa lapsista sairastaa lepraa. Koulussa on myös HIV:iä sairastavia lapsia, sekä vammaisia lapsia. Saimme kuulla, että koulun jokainen rakennustiili on sponsoroitu. Itse koulu oli todella siisti ja miellyttävä paikka. Oli todella koskettavaa nähdä lapsia, jotka sairauksistaan ja elämäntilanteestaan huolimatta olivat iloisia ja reippaita. Kaikkein sykähdyttävin hetki oli, kun menimme päivähoitohuoneeseen, joka oli täynnä polvenkorkuisia ja pienempiä lapsia, jotka yhteen ääneen tervehtivät meitä. Päivähoitokin oli hauskasti järjestetty. Koulu on suostunut ottamaan lapset ilmaiseksi hoitoon, että vanhemmat pääsevät töihin ja opiskelemaan. Uskomatonta.

Tämän jälkeen lähdimme kohti HIV-keskusta, joka on tarkoitettu tukipaikaksi HIV:iä sairastaville. Tutustuimme paikkaan ja koin sen erittäin miellyttäväksi. Muutenkin koko alueen hiljaisuus ja rauhallisuus oli todella rentouttavaa.

Tästä siirryimme nuorisorikollisten koulutuskeskukseen. Tänne tuodaan ne lapset, jotka ovat jäänet kiinni esim. murhasta ennen 18-vuoden ikää. Täällä heitä koulutetaan ja opetetaan. Oli sinänsä jännää nähdä 6-7 vuotiaita lapsia tässä paikassa.

Kun tulimme aamusella keskukseen, niin johtaja kysyi haluaisimmeko lounastaa heidän kanssaan. Kieltäydyimme, koska näimme mielessämme likaiset astiat ja muutenkin epähygieenisen meiningin. Johtaja kuitenkin suostutteli lisää ja lopulta myönnyimme. Onneksi. Kyseessä oli yksi parhaimmista aterioista koko reissun aikana. Keskuksessa oli töissä harjoittelussa pari Belgialaistyttöä, jotka väänsivät meille ruoan. Pöytä oli katettu eurooppalaiseen tapaan ja todella nätisti. Me istuimme pöydän ääreen. Missään ei kuulunut mitään hälinää, koska lapset söisivät vasta vähän myöhemmin. Ensin meille tarjottiin aivan loistavaa, tuoretta salaattia puhtaista aineksista. En olisi ikinä kuvitellut salaatin maistuvan näin hyvältä.Tämän jälkeen tuli pääruoka, joka oli vihannesriisiä, kanacurrya ja tietenkin pakallista leipää. Jälkiruoaksi oli tuoreita hedelmiä, joista minibanaanit olivat suoraan keskuksen omilta viljelmiltä. Vaikka ruoka oli Intialaista, niin fiilis oli kuin olisi ollut Suomessa. Ja kaikille niille jotka fanittavat ravintolassa syömistä: Ei se ravintolassa syöminen niin kivaa ole kun sitä tekee pari kuukautta putkeen.

Tämä päivä oli kyllä sellainen kokemus, joita haluaisi lisää. Niin joo, tässä kuntoutuskeskuksessa käytetään paljon eläinterapiaa. Lapset saavat hoitaa paikan eri eläimiä; koiria, kanoja, kalkkunoita, sikoja, pupuja yms. Aivan huikea paikka kokonaisuudessaan. Voisin vaikka työskennellä tuolla.