Maanantai-aamuna napattiin meritaksi ja mentiin silla Tekekiin. Meidan maaranpaahamme, eli Juaraan oli kaksi eri reittia. Viidakon lapi kinttupolkua n. 7 km tai n. 9 km pienta betonitieta. Otettiin se pitempi vaihtoehto. Juotavaa varasin patikoinnille kolme litraa.

Meilla kavi saka, koska saa oli puolipilvinen ja valilla tuli pienia sadekuuroja. Ensimmaiset kolme kilometria patikoinnista olivat jarkyttavat. Tasaista nousua useampi kilometri 900 metrin korkeuteen viidakko-olosuhteissa. Valilla ei voinut kuin nauraa, kun maki jatkui ja jatkui. Taman jalkeen tuli suht tasaista pari kilsaa, jonka jalkeen alkoi alamaki, joka jatkui useamman kilometrin. Tassa vaiheessa tie muuttui betonin ja saven sekoitukseksi, eli oli aika vaikea kappailla. Matkan varrella tapasimme eraan paikallisen, joka rakensi taloa. Han heilutti ja huusi meille jotain. Me pysahdyimme, ja ukko tuli hopottelemaan. Han halusi nayttaa jotain, joten me aattelimme etta olkoon menneeks. Ukko vei meitit viidakkoon ja naytti meille hienon vesiputouksen. Me tarjosimme hanelle rahaa kiitokseksi, mutta han ei halunnut sita. Kaveri vain halusi nayttaa meille vesiputouksen kesken duuniensa.

Vihdoin paasimme perille. Matkaan oli mennyt aikaa n. kolme ja puoli tuntia ja kaikki juomat oli juotu. Ensitoiksemme suuntasimme ruokapatojen aarelle. Osasi muuten maistua hyvalta. Taman jalkeen alkoi kampan etsinta. Ensin meille tarjottiin ilmastoitua kamppaa hintaan 20 e vuorokausi. Kamppa oli ihan ok, mutta se ei ollut meren rannalla. Naimme kylassa pari tuttua naamaa ja he neuvoivat meidat kylan reunoille, missa kuulemma sijaitsee halvimmat majoitukset. Lahdimme siis sinne. Naimme muutamia kamppia meren rannalla ja menimme tarkistamaan tilannetta. Ne olivat taynna, mutta heebo ohjas meidat vahan eteenpain paikkaan nimelta Bushmann. Juttelimme omistajan kanssa joka kertoi etta yksi kamppa on vapaana hintaan 15 e yo. Menimme tsekkaan kampan ja se oli ehdottoman hyva. Kampassa oli terassi, jolla oli kaksi lohoilytuolia, sisalla pari sankya ja ok vessa. Ja kamppa oli suoraan rannalla. Mereen oli matkaa 15-20 metria...

Seuraavaksi oli tarkoitus kirjautua, mutta omistaja vaan heitti etta katellaan myohemmin, etta menkaa vaan huilimaan. Ja mehan huilittiin.

Tama Juaran kyla on taydellinen paikka rentoutumiseen. Elama tuntuu pyorivan omilla raiteillaan ja kaikki vaan ottaa rennosti. Mitaan turismiin viittaavaa ei ole, ellei muutamaa ravintolaa oteta huomioon.

Tuli muuten taas snorklailtua oikein huolella. Kohokohtana mureenan nakeminen seka tilanne jossa useampi tuhat pikkukalaa ui suoraan mua kohti ja viime hetkella parvi leikkautuu kahteen osaan ja ohittaa mut molemmilta puolilta.

Meidan majapaikan ravinteli oli muuten loistava. Omistajan vaimo kokkas kunnon kotiruokaa erittain halvalla hinnalla. Sen takia paikka oli aina iltaisin taynna.

Tiistai oli muuten pelkkaa aurinkoa pilvettomalta taivaalta. Huikea paiva. Taallahan yleensa sataa kerran paivassa (yleensa aamuisin).

Tanaan oli siis lahtopaiva. Aamulla paistoi aurinko ja puolen paivan aikaan alkoi kunnon trooppinen sade. Bushmannin omistaja lupas heittaa meidat Tekekiin nelivedollaan lahes puolet halvemmalla kuin muut kuskit. Ja paastiin takaisin Panubaan ehjin nahjoin ja monta kokemusta rikkaampana.