Aamupalan jalkeen hyppasin riippumattoon ja lueskelin kirjaa. Sitten lahdin merelle. Snorklailin nelisen tuntia ja kavin ihan uusissa paikoissa. Yhden ison kallion nurkilta loysin kaytavia, jotka olivat muotoutuneet isojen kivenlohkareiden valeista. Oli hauskaa tutkia minkalaisia otuksia siella eleli. Selkeasti isot kalat viihtyivat naissa nurkissa. Tai, no isot ja isot, koska suurimmat mita olen nahnyt, ovat olleet metrin luokkaa. Kuitenkin sen kokoista fisua tassa mestassa eleli.

Eras kala oli mielenkiintoinen tapaus. Ma huomasin sen hengaavan ison kivenlohkareen nurkilla. Kala oli n. metrin pituinen ja perkuleen ruma. Se ei pelannyt mua ollenkaan. Uskalsin menna n. metrin etaisyydelle ja yritin kiertaa sen taakse. Kala kuitenkin kaansi itseaan koko ajan siihen suuntaan mihin menin. Hauskinta oli, etta kala hengaili samassa paikassa myos tunnin paasta.

Nyt olen pakannut ja iltasapuskan jalkeen tarttis menna maate, koska meitin paatti lahtee aamulla puol kahdeksan aikoihin.

Taytyy edelleen hehkuttaa tata mestaa. Upein paikka missa ikina olen ollut. Toivottavasti turismi ei tule pilaamaan tata saarta (turha toivo).