Lauantai-iltana tuli vedettyä viimeiset puusaunalöylyt muutamaan kuukauteen ja nautiskeltua mallastuotteita. Sunnuntaina suorittelin viimeiset pakkaukset, jonka jälkeen veli ja serkkupoika heittivät miut lentokentälle. Siellä meikäläistä odottelivat Riikka ja Paula, sairaanhoitaja -ja terveydenhoitajaopiskelija samasta koulusta kuin minä. Lentokentällä aika vierähti ja lopulta meitä kuulutettiin koneeseen, eli tiukalle meni :-) Lentokoneessa ahtauduin erään ukon viereen, mutta pelastavana enkelinä lentoemäntä tarjosi ykkösrivin paikkaa, eli edessä ei ollut mitään muuta kuin tv-ruutu ja vieressä tyhjä paikka. Olin tyytyväinen. Riikka sai viereensä suomalaisia humalaisia pojanpallikoita. Oli kuulemma rattoisa matka :-D

Mumbaihin päästyämme oli tarkoitus ottaa jatkolento Bangaloreen. Onneksi olimme saaneet infolappusen koneenvaihdoshässäkästä, koska muuten se olisi ollut aika arvailua. Jatkolentoterminaalin turvatarkastuksessa minulta takavarikoitiin paketti Duracel-sormiparistoja, koska niissä oli kuulemma liikaa energiaa :-D Oli hauska kokemus matkustaa paikallislentoyhtiössä, koska taisimme olla ainoat "länkkärit =länsimaalaiset" kyseisellä lennolla. Saimme paljon ihmetteleviä katseita ja ehkä vähän hymyjäkin, johtuen siitä about 24 h:n valvomisesta.

Bangaloren kentällä meitä odotteli paikallisen koulumme kuski. Sullouduimme vanhaan keltaiseen koulubussiin ja aloitimme matkan hotellille. Liikennehän täällä maassa on ihan kaaosta. Meidän matkamme kesti noin kaksi tuntia, jossa oli ainakin yli tunti ylimääräistä. Samalla ajokaistalla oli parhaimmillaan vieräkkäin kahdeksan moottoriajoneuvoa.

Hotelli on erittäin laadukas. Netti toimii yöaikaan erinomaisesti ja päivällä vähän tökkien. Henkilökunta on todella ystävällistä ja palvelualtista. Kun kysyimme mitä aamiaisella on tarjolla, he kysyivät mitä me haluamme syödä. Jos haluamme sapuskaa hotellille, henkilökunta lähtee hakemaan sitä ravintolasta. Ihan huippua.

Sunnuntai 5.1. klo 13 -->

Hotellilla ollaan. Heti kokeilemaan miten netti pelittää. Ja pelittäähän se. Suihkusta ei satu tulemaan lämmintä vettä, koska boileri ei ole ihan nopeimpia. Noh, suihku kun suihku. Hörppäus jallukolaa ja päikkäreille. Heräilen paikallista aikaa siinä kuuden aikoihin illalla ja käyn herätteleen neidotkin. Tarkoitus olisi lähteä syömään ulkosalle, vaikka koulunedustaja sanoikin, että menkää vasta huomenna ja levätkää tänään. Eihän tällainen patu jaksa nuorta kollia uskoa, joten liikenteeseen vaan. Kaippa se edustaja luuli että ollaan ensimmäistä kertaa ulkomailla. Seuraavaksi paikallisen kauppaan tutustumaan tuotteisiin. Kauppa on suht pieni, mutta hinnat ovat mukavat ja mukaan EI tartu alkoholia (koska sitä ei myyty siellä). Lähdemme etsimään ravintelia. Jätämme suosiolla kaikki kalliinnäköiset paikat rauhaan ja löydämme suht siistin näköisen mestan mikä vaikuttaa olevan jonkinlainen perheyritys nimen perusteella. Paikassa on paikallisia syömässä, joten sen perusteella painumme sisään. Menu on laaja ja siinä on paljon kaikkea mistä ei ole mitään hajua. Kyselemme erittäin ystävälliseltä tarjoilijalta sapuskoista ja lopulta teemme valintamme. Ruoka on loistavaa. Ja tulista. Ja se syödään sormin. Käärimme lihapataa wrapin sisään. Pata ja wrapit tilataan erikseen ja vaihtoehtoja on paljon, eli perinteistä pihvi ja ranskalaiset-meininkiä ei ole. Safkan kanssa juomme mehuja ja jugurttipohjaista juomaa. Emme siis alkoholia (koska sitä ei ollut myynnissä). Ruokapaikka oli mainio ja menemme sinne uudestaankin.

Tienylitys on jännää, koska siinä ei paljoa ajatella jalankulkijoita. Liikennevaloja on harvassa ja liikenne vilkasta. Ja ajosuunnathan ovat vastakohta Suomeen. Kun kävelemme takaisin hotellille illan pimeydessä, niin saamme seuraa kulkukoirista, jotka yrittävät varastaa kauppakassimme. Nämä koirat kuitenkin pelkäävät ihmistä, joten saamme ne pidettyä erossa tavaroistamme. Uni tulee aika nopeasti illan päätteksi.

Tiistai 6.1

Tätä kirjoittaessani kello on paikallista aikaa 16.42 ja Suomen aikaa 13.14. Heräilin yhdeksän nurkilla ja kävin testaan hotellin aamiaisen (paahdettua leipää, paistettu muna, mehua ja guantalopea). Ihan ok.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin neitojen kanssa tutkimaan paikallisia kauppoja. Löydettiin isompi ruokakauppa josta löytyi myös paikallinen alko. Jei! Nappasin mukaan pullollisen Romanov-votua hintaan 5e sekä pari 0,65 bissee jotka maksoivat about euron pullo. Saman kaupan työntekijät halusivat ottaa minusta valokuvia kookospähkinä kädessä. Erikoista.

Löydettiin nelikerroksinen ostoskeskus ja suunnistimme saman tien helteestä rakennuksen yläkertaan jossa virvoitimme makunystyrämme hana-Fosterssilla. Yläkerrassa oli suuri määrä erilaisia pikaruokaloita. Valitsin Chicking-nimisen paikan ja safka oli ihan jees. Varsinkin pariloitu kanahässäkkä oli makoisaa. Vaatteitakin olisi löytynyt, mutta täytyy katella niitä vähän myöhemmin. Illalla on tarkoitus mennä taas syömään johonkin paikkaan. Nyt voisin ottaa kirjan mukaan ja lähteä neitojen seuraksi kattoterassille palvomaan aurinkoa.

Niin joo, suitsukkeet rocks!