Lauantai-iltana lähdettiin liikenteeseen seitsemän hengen voimin. Meitä oli kuusi suomalaista, sekä meidän  "oppaaksi" lähtenyt Bhutanilainen sh-opiskelija Bema. Aluksi painettiin tuktukeilla Bangaloren bussiasemalle. Bussiasemaa voi kuvata yhdellä sanalla: Kaaos. Erilaisia busseja oli varmaan sata ja ne tuntuivat olevan aivan sekaisin. Jengiä oli liikenteessä ihan pirusti, koska yö on parasta aikaa matkustaa viileyden takia. Meidän opas löysi mukavan, ilmastoidun bussin, jolla lähdettiin kohti Mysorea. Kolmen tunnin matkalla ehti hyvin vetää unetkin. Mysoreen päästyä alettiin oottelemaan seuraavaa bussia, joka veisi meidät Kushanlnagarin kylään ja sen Buddhalaisluostariin. Bussi oli sitten tunnin myöhässä liikenneonnettomuuden takia. Kello oli tällä hetkellä n. 04:00. Lopulta pääsimme bussiin ja täytyy myöntää että oli aikamoista kyytiä. Jousitus. Mikä se on?

Kello taisi olla aamukuuden aikaan, kun saavuimme kylään. Kylän pääraitilla ei ollut ollenkaan valaistusta ja ekan kerran reissun aikana paleli oikein kunnolla, vaikka oli huppari päällä. Meidän opas oli järjestänyt sukulaisensa kakkosoppaaksi, ja tämä serkku sattui olemaan paikallisen Buddhalaisluostarin arvostetuin munkki. Ja tämä luostari on oppaamme mukaan yksi maailman arvostetuimmista buddhalaisuudessa. Eli kyseinen munkki on siis aika äijä. Pian tämä kyseinen " The Monk" hurautti paikalle munkkimaasturilla, johon osa meistä sulloutui ja muutama hyppäsi tuktukin kyytiin. Luostarille olisi ollut matkaa n. 3 km, mutta oppaamme sanoi, ettei yöllä ole turvallista kävellä sinne.

Hurautimme luostarin pihaan ja kello oli n. 06:00. Menimme luostariin sisälle johonkin kahvittelutilaan, johon munkki toi meille yrttiteetä. Tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että suurin osa porukasta oli kohta valvonut lähes 24 h putkeen, jos linja-autotorkkuja ei lasketa. Tämän jälkeen kävelimme aamuhämärässä hiljalleen heräävän luostarin lävitse. Olo oli aika huikea. Uskomattoman upeita rakennuksia aamun rauhassa ja lähes tyhjässä sisäpihassa. Ei turisteja lähimaillakaan. Meidän majapaikkamme oli siis aivan luostarin läheisyydessä. Kun pääsimme sinne, niin meille ilmoitettiin, että ensimmäinen varaamamme huone vapautuu ehkä klo 09:00. Kello oli tässä vaiheessa seitsemän. Me jäimme siis odottelemaan huoneiden vapautumista ja viihdytimme toisiamme vajaan pari tuntia. Lopulta kun saimme huoneet, niin vain yksi meistä meni nukkumaan. Osa köllötteli sängyissään, mutta ite jäin parvekkeelle katsomaan kylän heräämistä ja samalla keskustelemaan Beman kanssa buddhalaisuudesta. Parin tunnin keskustelun jälkeen aloimme valmistautua ruokailuun ja luostarin tutkimiseen.

Mentiin safkaan majapaikkamme alakertaan. Lautaset olivat todella puhtaat, kuten ruokailuvälineetkin. Niin varmaan. Jos tästä paikasta ei saa vattaa sekasin, niin ei mistään, ajattelin. No, ei se sekasin kuitenkaan menny. Luostarit olivat aivan huikeita rakennuksia väreiltään ja arkkitehtuuriltaan. Pääsimme vierailemaan niissä sisälläkin ja pääsimme myös meidän "The Monkin" avustuksella vierailemaan sellaisiin osiin, mihin ns. normaalit turistit eivät päässeet. Osa luostareista oli muutaman kilometrin päässä, joten osa (Bema, Paula, Minä) meistä hyppäs munkkimaasturin lavalle ja annoimme tuulen heiluttaa tukkaa. Näillä ajoreissuilla pistäydyimme myös Tiibetiläisessä pakolaisleirissä syömässä. Oli ihan jännä kokemus ajatella sitä tilannetta. Hei oikeesti, syömässä Tiibetiläisessä pakolaisleirissä :-D

Tässä vähän kuvamatskua temppeleistä:

Yläkuvassa näkyvät tummat kasat ovat ampiaispesiä. Miettikääpä sitä.

Yläkuvan ampiaispesien läheltä käveltäessä tuli aika jännä olo. Se surina ja kovassa tuulessa kieppuvat ampaiset, sekä koko näyn kauneus sekä pelottavuus aiheuttivat aika hypnoottisen olon. Hieno kokemus! Se miksi noita pesiä ei hävitetä, johtuu siitä, että buddhalaisuudessa ei saa satuttaa yhtäkään elävää olentoa, koska se saattaa olla sun kuollut ja uudelleensyntynyt sukulainen tai ystävä.

 

Alakuvassa Tiibetiläisen pakolaisleirin "pääkatu":

Piiitkän päivän jälkeen lähdimme majapaikkaan n. klo 18. Yllättäen huoneemme olivat semihyvät. Suihkustakin tuli lämmintä vettä. Sänkyyn nyt olisi voinut heittää vähän Bio Killiä, mutta en ollut muistanut ottaa sitä mukaan. Eipä aamulla ollut ainakaan isoja paloja haukkailtu. Illalla kävi aika jännä juttu. Meidän majapaikkamme on yhteyksissä pakolaisleiriin ja ulkomaalaiset saavat yöpyä siellä ainoastaan kirjallisella luvalla, minkä saa Delhistä. Eihän meillä sellaista tietenkään ollut. Bema ja Paula lähtivät alakertaan osteleen ja he sattuivat törmäämään siviilipukuiseen poliisiin. Tämä pillastui ja alkoi kovaäänisesti vaatimaan meitä ulos hotellista. Bema ja Paula kuitenkin onnistuivat selvittämään tilanteen ja saimme jäädä yöksi. Tämä ulkomaalaiskielto johtuu turvattomuudesta, koska Kiinan hyökkäys kyseiseen hotelliin saattaisi vaarantaa meidän henkemme ja aiheuttaa kansainvälisen selkkauksen. No ihan varmaan..

Aamuherätys klo 05:50 ja pirteenä busseille. Painamme jousittomalla bussilla takaisin Mysoreen ja tarkoituksena on tarkastaa kuninkaan palatsi ja eläintarha. Palatsille on liian pitkät jonot väsyneille suomalaisille, joten lähdemme morjenstaan elukoita. Zoo on todella hyvä. Norsut, tiikerit, kirahvit, krokotiilit, leijonat, sarvikuonot ym. ovat hyvin esillä ja siellä vierähtääkin useampi tunti. Se, että en ottanut yhtäkään kuvaa eläimistä, johtuu siitä, että haluan tehdä sen oikeissa olosuhteissa. Enemmän haastetta.

Paluumatka sujuu kivuttomasti Bangaloreen asti. Seuraavaksi hommaamme itsellemme tuktuk-kuskin. Tämä herra ei tietenkään puhu englantia ja osaakin vain eräälle tunnetulle kauppakeskukselle. Päätämme mennä sinne ja ottaa sieltä uuden riksan. Kauppakeskukselle päästyämme huomaamme, että jotain on vialla. Keskus on aivan pimeä ja sen ympärillä on satamäärin ihmisiä. Keskuksessa on pommiuhka joten päätämme poistua nopeasti paikalta. Kuulemme, että M.G. Roadilla on myös pommiuhka päällä. Tänään oli siis Intian republic day, josta syystä noita uhkia tuntui ilmestyvän.

Reissu oli kyllä kiva, ja se että sen järjesti kokonaan paikallinen opiskelijatoverimme, oli huikea homma. Hän ei suostunut edes ottamaan mitään korvausta vastaan, vaan sanoi että olemme hänen ystäviään, mitään ei tarvi. Rahaa meni n. 20e kokonaisuudessaan (ruoat, bussit, majoitus).